Jari Music - Taustatietoja

Aina olen kirjoittanut paljon tekstejä. Tai varsinkin nuorena kun oli aikaa. Yleensä pitkää proosamaista, tai ehkä enemmän novelleja. Äitini kirjoituskone oli kovilla. Sitä on joskus vaikea hahmottaa miten valtavasti maailma on muuttunut oman elämän aikana 80-luvun alusta tähän päivään. Enkä nyt tarkoita kännyköitä ja tietokoneita (varsinkin tietokoneiden suhteen kotonani oltiin hyvin edistyksellisiä, meillä oli oma Intelin 086-prosessorilla varustettu PC kotona jo 80-luvun alussa – löytyy muuten edelleen autotallista…). Tarkoitan miten arvokkaita ja kalliita asioita tavalliset arkiset asiat olivat. Kuten esimerkiksi paperi, jota käytin kirjoittamiseen. Sitä kävin ostamassa läheisestä R-kioskista yksittäisinä arkkeina. Kun olin kirjoittanut yhden Linen Bank (vesileimattu A4 paperi) täyteen, luonnollisesti molemmin puolin ja ykkösen rivivälillä ja pienillä marginaaleilla, kävin ostamassa uuden. Yhden arkin. Ei tulisi tänä päivänä mieleenkään, jos joku nyt yleisesti ottaen edes kirjoittaisi paperille.

Lukioikäisenä ja vielä Tampereen Yliopiston draamalinjalla kirjoitin jatkuvasti, ja myös laulujen sanoja. Niitä sitten itsekseni lauleskelin. Vaikka runoudesta en mitään ymmärrä, niin riimittely sujui helposti. Olihan silloin Juice Leskisen ja Mikko Saarelan kaltaisia esikuvia. Lakkiaispäivänä pidin vastalakitettujen ylioppilaiden puheen, ja tietysti runomuodossa.

Hauskana yksityiskohtana vielä 80-luvulta, kun yliopistossa piti kirjoittaa draamaa, niin en millään jaksanut kirjoittaa aina roolihenkilöiden nimiä jokaisen repliikin eteen. Ärsyttävän hidasta. Ajatus meni jo jossain kaksi sivua pidemmällä, kun sormet vielä naputti jotain tyhmää nimeä. Näppäränä koodarina ohjelmoin sitten oman tekstinkäsittelyohjelman tuolle ikivanhalle PC:lle, jossa jokaisen funktionäppäimen alle oli ohjelmoitu roolihenkilön nimi.

Aika nopeasti ylioppilasteatteri, työ- ja perhe-elämä vei kaiken ajan, ja luovuus suuntautuikin sitten erilaiseen hallintohumppaan. Kirjoittamisen tarvetta tyydytti näytelmien suomentaminen ja dramatisointi sekä uusien esitysten ideointi. Kun täytin 50, jäin lopulta pois kuukausipalkkaisesta työstä, ja sen jälkeen on silloin tällöin kummitellut mielessä, että nyt voisi nuo vanhat tekstit julkaista. Valitut palat. Siitäkin on nyt melkein kymmenen vuotta kulunut, joten ei voi sanoa että toimisin harkitsemattomasti.